Flunssa, perkele!

Laivareissu oli aivan mahtava! Eikä se pmmp niin kamala ollutkaan... Buffetissa oli hyvää ruokaa, mutta ei musta baarimikkoa tule. Miten sen kaljan kaataminen lasiin voi olla niin vaikeaa? Mun lasissa oli sitä vaahtoa kyllä enemmän kuin itse Lapin kultaa, hittolainen. Aikamoisia naurunremahduksia laivalla sai kokea ja järkytyksen tunteita, kun känniset teinit heiluivat discossa kuin olisivat harjoitelleet tulevaa stripparin ammattiaan varten. Hyvä, että niilläkin on unelmia :D Ei jessus, miten voi tuntea itsensä liian vanhaksi 21-vuotiaana, pelottavaa...

Laivalta päästiin kyydillä onneksi, ei tarvinnut kyyhötellä räntäsateessa junaa odotelleen. Kotona odotti iloinen yllätys, kun isoveikka avovaimoineen kera ihanan pikku koirulinsa kanssa olivat tulleet kylään. Avomieskin oli päässyt paikalle. Eli bileet jatkuivat ja mentiin naureskelemaan sekä fiilistelemään Fintelligenssiä. Ei ole todellaan mun kuppi teetä, mutta ehkäpä humalatila auttoi asiaa ja keikka oli aivan mahtava! R-rr-rrrrrähinä!

Viikonlopussa ei olekaan muuta mainittavaa, kuin se, että rakas äitini oli saanut noro-viruksen ja iskällä oli perusflunssa. Joten kivat tuliaiset sain mukaan Keski-Suomeen. Sunnuntaista asti olo on ollut kuin turpaan saaneella. Tänään on ensimmäinen päivä, kun olo on jotenkin siedettävä. Huomenna on pakko päästä pihalle, kun ilmakin rupeaa olemaan ihanan keväinen. Ollaan positiivisia, kyllä kevät tulee <3

Huomenna siis hampilääkäriin kuvaukseen, kesällä olis tarkotus repiä kaksi viisaudenhammasta. Mahtavaa. Perjantaina on luvassa koulua ja illemmalla keikalle! Onneks nyt ei tarvitse pelätä moshbittiä, vuorossa on meinaan Mister Ylppö. Stam1nan keikalla ei ollut hevaripojilla silmiä päässä ja tää tyttö lensi mukavasti käsivarsi edellä rautaiseen aitaan täydellä voimalla. Mustelma rupeaa jo haalistumaan. Thänks, hikiset teinihevarit <3

Ensimmäinen lupaus laihdutuksen suhteen on säännöllinen ateriarytmi, rupeen syömään 3-4 tunnin välein ja pienennän ateriakokoja. Tänään oon saanut syötyä vasta pari ruisleipää ja banaanin. Juomana on ollut finrexiniä sekä maitokahvia. Päivälliseksi kaavailtiin avokin kanssa kanafileitä ja salaattia. Kunhan saan tän flunssan taisteltua pois alkaa lenkkeily sekä zumbailu. Mulla on pari dvd:tä zumbaa ja se on vaikuttanut ihan lupaavalta. En pidä ryhmäliikuntatunneista, niin omat jumppavideot on jees. Valitettavasti kissakin tykkää, kun heilun keskellä kämppää ja yrittää saalistaa mun kömpelösti liikkuvat koivet. Kai se on sillekin ihme, että tällänen lyllerö välillä tanssahtelee :D

Ship o'hoi!

Jeih, tänään pääsee laivalle :> En malttaisi odottaa! Luvassa ainakin ankaraa biletystä ja naurua. Kotiuduin eilen porukoille, tylsän junamatkan jälkeen. Illalla oli vuorossa kaveripariskunnan näkemistä paikallisessa. Oli aika kuollutta, mutta sen nyt saattoi arvata. Pari karpalolonkeroa tuli juotua hyvässä seurassa juoruillen.
Tänään lähtee kyyti Turkuun klo 15 jälkeen ja isoveljeni suostuu heittämään meidät illemmalla satamaan. Pienenä pulmana on enää Turusta pois pääsy, mutta onneksi junat kulkee.
Päätin, että laihdutus alkaa kunnolla ensi viikolla, koska tiedän, etten pääse houkutuksilta eroon tämän loppuviikon aikana. Vuorossa on liikaa biletystä (turhia kaloreita alkoholista), laivan buffetti sekä äidin tekemiä herkkuruokia. Luin jostain, että laihdutuksessa kannattaa edetä hitaasti ja ottaa kerralla vain yksi tavoite/muutos. Ei kannata luvata itselleen, että ei syö enää makeaa ja lenkkeilee joka päivä tunnin. Se helposti kaatuu, jos motivaatio ei ole täysin kohdallaan. Tämä on minun ongelmani, lupaan itselleni aina liikaa kerralla ja yritän toteuttaa niitä ja sitten epäonnistun.
Viime kerralla, kun sain laihdutuksen hyvin alkuun, oli vuosi sitten. Paino rupesi tippumaan hyvinkin nopeasti, sitten tuli kesä ja kaikki opit unohtuivat, kun arki muuttui lomaksi. Se ärsyttää aika paljon, koska vuodessa on sattunut vaikka mitä muutoksia ja paino on tullut takaisin samoihin lukemiin ja hieman ylikin. Haluan palata siihen olotilaan, kun on saanut laihdutuksen hyvälle mallille. Se tuo onnistumisen positiivisia tunteita. ARGH, ensi viikolla sitten.
Kun aloitan laihdutuksen kunnolla, voisin kirjoitella tänne ruokapäiväkirjaa. Ajattelin käyttää kiloklubia avukseni, koska se auttoi minua alkuun viime vuonna. Tarkat mitat ja bmi tulevat myös näkyviin ensi viikolla, kun pääsen taas omaan kotiin.
Tsemppiä teille kaikille, jotka haaveilette sorjemmasta korresta! Kyllä se on mahdollista :)

Bruschettat

Voiko paremmin laihdutus alkaa kuin pesto-mozzarella-pisaratomaatti bruschettoilla :D Kaveripariskunta tuli kyläilemään ja kyhäsin heille sitten pellillisen bruschettoja. Juotiin myös kahvia ja pelailtiin Buzzia. Oli tosi kivaa!
Hieman harmitti, kun tajusin yksien lempifarkkujeni olevan liian tiukat. Syksyllä ne olivat vielä hieman löysät, mutta näemmä tämä elopaino on lisääntynyt sen verran, ettei farkut enää meinanneet mahtuakaan päälle...
Muuten tämä päivä on mennyt esseen parissa puurtaessa. Sain kuin sainkin neljä sivua täyttä asiaa ja voin huoletta lomailla loppuviikon. Huomenna on lähtö Etelä-Suomeen porukoita morjestamaan ja torstaina odottaa mahtava laivareissu serkun kanssa. Viikonloppu meneekin vielä Etelä-Suomessa, kun avomieskin tulee perjantaina työreissulta. Sunnuntaina olisi tarkoitus palata Keski-Suomeen.
Avomies jaksoi olla ihana ja tuoda kaupasta tullessaan kimpun valkoisia tulppaaneja, tulee keväinen olo :) Lumet voisivat pikku hiljaa sulaa!

Voisin lämpimikseni kertoa teille miten tein bruschettat:
- 1 patonki
- pestoa
- tomaattia
- mozzarellaa

Säädä uuni 225 asteeseen, mielellään grillivastukselle. Leikkaa patongista noin 1,5 centin paksuisia viipaleita. Voitele viipaleet pestolla. Siivuta tomaatit ja asettele viipaleiden päälle. Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja laita leipien päälle. Laita pelti uuniin ja anna kypsyä noin 5 min tai kunnes juusto on sopivasti sulanut. Syö ja nauti :)

Tervetuloa!

Otsikkohan sen jo kertoo, eli tervetuloa lukemaan blogiani! Toivon, että viihdyt ^^ Kommentteja saa jättää vapaasti.
Tämän blogin ajatuksena on kertoa elämästäni laihdutusprojektin lomassa. Vähitellen, kun rupean hyväksymään enemmän itseäni, blogijutut laajenevat ja lisääntyvät. Tämä on minun päiväkirjani, kannustimeni, rohkaisijani. Toivottavasti muutkin painonsa kanssa kamppailevat löytävät blogistani iloa.